Ay-liike ahdingossa?
Olen aina ollut sitä mieltä, että on ehdottomasti kuuluttava ammattiyhdistykseen. Lähes 40 työvuoden aikana minulle valkeni, että on kahdenlaisia etujärjestöjä: toiset puolustavat jäseniään - toiset keräävät vain jäsenmaksut ja välttelevät vastuutaan.
Vuonna 2001 työpaikassani Jyväskylän ammattiopistossa mahdollistettiin kahden tutkinnon opinnot: opiskelijat voivat suorittaa sekä ammattitutkinnon että valmistua ylioppilaiksi. Me muutamat amiksen opet lähdimme hurraten mukaan opettamaan lukion kursseja, kuten äikkää, kieliä ja matikkaa. Olihan meillä siihen pätevyys. Kokeilu oli EU-rahoitteinen ja vakiintui pian pysyväksi.
Heti alkuun me amiksen opet huomasimme menneemme ansaan. Palkkaus olikin amiksen liitteiden mukainen. Saimme paljon huonompaa palkkaa kuin samaan kuntayhtymään kuuluvat lukion opettajat. Otimme heti yhteyttä kaikkiin mahdollisiin tahoihin: luottamushenkilöihin, esinaisiin ja -miehiin sekä suoraan OAJ:hin. Olin puoli vuotta sp-kirjeenvaihdossa Olli Luukkaisen kanssa, mutta yhteisymmärrystä ei syntynyt. “Te vain tahdotte palkankorotusta. Siitä sovitaan TES-neuvotteluissa!” jyrisi Olli. Hän ei ymmärtänyt, että vaadimme vain samaa palkkaa samasta työstä.
Toinen luottamushenkilö hikoili ja puuskutti: ”Ei voi mitään.” Toinen järjesti pitkiä fläppitaulusulkeisia, puhui OAJ:n jargonia ja totesi saman. Me kapinalliset emme tyytyneet kiltisti osaamme - kuten olisi kuulunut - vaan kantelimme oikeuskanslerille. Prosessi kesti ja kesti. Lopulta saimme ratkaisun, jossa meidän 17 opettajan todettiin olevan oikeassa (Lue Ylen juttu aiheesta täältä). Samasta työstä kuuluu maksaa samaa palkkaa.
Vasta sitten OAJ heräsi, mutta pitkitti asian käsittelyä. Ainoa, joka oli puolellamme, oli silloinen lukion luottamusmies Juha Paananen. Luin noina vuosina Finlexiä aika ahkerasti; selvisi, että voimme viedä asiamme suoraan Työtuomioistuimeen. Vasta tämä uhkakuva sai OAJ:n hereille, ja se nosti kanteen käräjäoikeudessa. Voitimme jutun, mutta työnantaja valitti hoviin. Lopulta Vaasan HO:n esityksestä päädyimme sovitteluun helmikuussa 2020, ja meille maksettiin takautuvasti palkat lukion opetustunneista. Prosessi kesti 10 vuotta. Vielä viime maaliskuussa KEVA maksoi minulle takautuvia eläkesaatavia!
Tuntuu hyvin pahalta ja surulliselta, ettei oma ammattiliitto heti alkuun ottanut asiaamme todesta. Tulkitsen, että me opettajat olemme muka ‘hienompaa’ lullukkaväkeä, jota OAJ voi viedä kuin lammaslaumaa. En vielä ole nähnyt päivää, jolloin opettajat olisivat menneet lakkoon - vaikka aiheita olisi ollut pilvin pimein. Hyi, sehän on rasvaniskaduunarien keino! Ei SAK ahtaajia, bussikuskeja tai metallimiehiä voisi kohdella samoin. Akavalainen lääkäriliittokin puolustaa jäseniään tiikeriemon lailla, samoin YTY lennonjohtajia.
Kaikesta huolimatta kehotan kaikkien alojen työläisiä liittymään ammattiliittoihin. Ei vara venettä kaada. Suomalainen työmarkkinajärjestelmä on hyvä - ellei sitä aleta murentaa. Vaarallisia esimerkkejä on jo tullut: pelkkään työttömyyskassaan kuuluvat eivät ymmärrä, että jos joutuu käräjille, on maksettava itse. Tänä vuonna Teknologiateollisuus osittain ja Metsäteollisuus ry 2020 irtaantuivat yhteisestä työehtojen sopimisesta. Työnantajien irtiotot luottamusta tuovasta sopimusjärjestelmästämme pelottavat. Paikallinen sopiminen voi hyvinkin jossain onnistua, mutta toisaalla työnantaja sanelee.
Kun 23.1.1940 sovitun tammikuun kihlauksen jälkeen on saatu rakennetuksi hyvä järjestelmä työntekijöiden turvaksi - miksi siitä pitäisi luopua?